Mihalasta omaan kenneliin

Sain jo lapsuuden kodissani tuntumaa koiriin, viimeisimpänä kettuterrieri Panu. 
Kun muutin oman perheeni kanssa kaupungista maalle omakotitaloon oli selvää, että meille tulisi koira.
Ensimmäinen oma koiramme oli irlanninsusikoira Anna, joka tuli meille vuonna 1980. Reilun vuoden
kuluttua hankimme Annalle kaveriksi samanrotuisen Carrin. Upea, uljas ja hyväluonteinen rotu,
mutta valitettavan lyhytikäinen. Saimme sentään pitää Annan ja Carrin lähes kymmenvuotiaiksi,
mistä olemme kiitollisia.
 
 
Hevostalleilta löytyi sitten snautseri. Valpas, energinen ja hyvin niin hevosten kuin ihmistenkin
kanssa toimeen tuleva, oiva hiirenpyydystäjä. Menimme tutustumaan rotuun tarkemmin Mihan kenneliin, Mihalaan.

Jouduimme Saimin tiukkaan ristikuulusteluun ja sen läpäistyämme meille tulivat vuonna 1996 ensimmäiset
snautserit Patu ja Pipu. Kaksi vuotta myöhemmin meille tuli samasta kennelistä Mihan Zauke, jonka myötä
puri myös näyttelykärpänen. Snautserit ovatkin sen jälkeen täyttäneet vapaa-aikamme hyvin tarkkaan.
Pieni kolo jäi vielä puutarhanhoidolle.
 
Kiitos kasvattajien, Saimin ja Ahdin, on rodun tuntemus karttunut vuosi vuodelta ja opiskelua tämä on
varmasti läpi elämän.
 

Otsikot

  

 


 

 

 

Snautserin pentuja!